Mieltäkääntäviä tutkimustuloksia meriltä


Kuva 1. Kivikorallia. Lähde: Wikipedia/Andy Collins, NOAA

Kuva 1. Kivikorallia. Lähde: Wikipedia/Andy Collins, NOAA

Jos ajatellaan mistä syystä tahansa tapahtuvaa ilmaston lämpenemistä, niin sillähän on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia ja nämä hyödyt ja haitat jakaantuvat sitten eri tavoin eri kohteissa. Eliömaailmassa voisi sukupuuttoa pitää ehdottoman haitallisena kyseisen lajin kannalta, joskin vaikkapa loisen ollessa kyseessä isäntäeliöltä kysyttäessä saataisiin mahdollisesti päinvastainen vastaus.  Edellä sanottu  kuvastanee hyötyanalyysin vaikeutta yleisemminkin.

Lämpenevän ilmastonmuutoksen haitoista näkyy runsaasti julkaistua tieteellistä tietoa, kuten tämä Tieteenkuvalehden IPCC-pohjainen uutisointi hiilihappoon tulevaisuudessa tuhotuvista koralleista(Linkki). Hiildioksidilisäyksen ja ilmastonlämpenemisen tuomista hyödyistä kerrotaan selvästi vähemmän ja myös väitetään, että niitä on vähemmän(Linkki). Tuoltakin Wikipedian sivulta löytyy nämä IPCC-perustaiset sanat:

Korallit ovat erityisen haavoittuvaisia lämpötilamuutoksista aiheutuvalle rasitukselle…

Kiinnitän vielä huomiota siihen, ettei väitetä, että jotkut korallit, vaan niin, että lukija helposti ymärtää, että kaikki korallit.

Uusi tutkimus kuitenkin viittaa siihen(Linkki), että Siderastrea siderea -lajin kivikorallit hyötyvät hiilidioksidin lisäämisestä mereen ja lämpötilan kohoamisesta. Korkein tutkimuksessa käytetty hiilidioksidipitoisuus oli 2553 µatm, joka on reippaasti kuusinkertainen vallitsevaan pitoisuuteen verrattuna ja itse asiassa niin korkea, ettei maapallon kaikki poltettavat hiilivarat riitä sen saavuttamiseen, jos meret vähänkin sekoittuvat. Tässä pitoisuudessa korallin kalkkirungon muodostus alkoi olla hiukka hitaampaa kuin esiteollissa oloissa, mutta pitoisuudet 477 ja 604 µatm antoivat paremman kalkinkertymisarvon kuin vertailupitoisuus. Lämpötilan sieto ei ollut aivan yhtä laaja, vaan jo viisi lisäastetta vaikutti olevan kalkkiutumista vähentävää.  Science Daily uutisoi tästä lämpenemisen ja ”happamoitumisen” tuomasta hyödystä koralliriutoille(Linkki).

Kuvassa 2 näkyy tutkimukseen käytettyä Siderastrea siderea -korallilajia, kun taas kuvassa 1 on Acropora-suvn kivikoralleja. Kun molemmat korallilajit ovat riuttoja muodostavia ja niiden runko on kemiallisesti samaa ainetta, kalsiumkarbonaattia, ensimmäinen veikkaus on, että nämä molemmat lajit hyötyvät merien ”happamoitumisesta”. Yleisemminkin voisi veikata kivikoralleja hyötyjiksi, mutta tätä ei voi kuitenkaan tehdystä tutkimuksesta varmuudella päätellä.  Vaakaa toki painaa veikkaukseni puoleen sekin, että muinaiset korallit ovat kuolleet sukupuuttoon nykyisissä alhaisissa hiilidioksidipitoisuuksissa. Jo kertaalleen kokeiltua biokemiallista suorituskykyä on siis paljon enemmän hiilidioksidin lisäyksen suuntaan kuin sen alentamisen suuntaan.

Kuva 2. Tutkittu kivikorallilaji. Lähde: Wikipedia/D. Gordon E. Robertson, CC-käyttöoikeus

Kuva 2. Tutkittu kivikorallilaji. Lähde: Wikipedia/D. Gordon E. Robertson, CC-käyttöoikeus

Kovin pitkälle meneviin päätelmiin ei ole vielä syytä, mutta voitaneen sanoa, ettei IPCC:n raportteihin aina ole luottamista. Yleinen katastrofismi on voinut johtaa tukimuskohteiden valikoitumiseen uhkapainotteisesti ja yleistykset ovat sitten vinosti haittoja korostavia. Tässä erityistapauksessa vaikuttaa, että hyötyä on väitetty haitaksi.

Ripottelen lopuksi hieman suolaa ihmistekoisten uhkakuvien maalaajien jo ehkä avoimiin haavoihin. T&t uutisoi(Linkki), että öljyporauslauttojen aluset ovat kalojen mieluisin elinympäristö(Linkki). Perusyynä on kaiketi poraustornien tarjoama kiinnityspinta, jota avomeressä ei ole(Linkki). Tämähän kääntää minunkin mieleni merellisiin öljynporauslauttoihin nähden. Ne eivät enää olekaan vain  riskipitoinen välttämätön paha.

Advertisements

2 responses to “Mieltäkääntäviä tutkimustuloksia meriltä

  1. Olen ennenkin jaellut tätä Marke Hongiston tekstiä, mutta sopinee tähän kohtaan varsin oivallisesti:

    … Mutta, kuljemme myös vääjäämättä edellisen Eem-kauden ilmasto-oloja kohden. Entä luonto: jääkausi on sille tuhoisa. Sen sijaan esimerkiksi liitukaudella luonto voi kertyneiden sedimenttien perusteella erittäin hyvin vaikka CO2 -pitoisuuden on arvioitu olleen yli 2000 ppm /4/. Koralleja esiintyi jopa 1500 km kauempana päiväntasaajasta kuin nykyisin. Puut kasvoivat vuoden ympäri, edes puulustoja ei löydy. Maapallon keskilämpötila oli n. 6-14 astetta nykyistä korkeampi. Meret peittivät alavat mannerlaatat ja niiden syvänteissä veden lämpötila oli n. 15 astetta korkeampi kuin nykyisin. Meret kuhisivat elämää ja biologinen tuotanto oli valtaisaa. Nautimme vieläkin tuloksista, yli puolet tunnetuista öljyvaroista on löydetty liitukauden kerrostumista /4/. Kävi niin tai näin, stabiiliksi emme maapallon ilmastoa saa. Ja on suuri itsepetos kuvitella että tietoisuutemme ilmastonmuutoksesta olisi lopullista; jälkipolvet tulevat kumoamaan kaiken, mitä luulimme tietävämme.
    Marke Hongisto TkT, FK 73

    Liked by 2 people

    • Erittäin hyvin sopiva komentti. Vaikka tuohon menneisyyden korkeaan hiilidioksidipitoisuuteen liittyykin jotain minulle vaikeatajuista, niin aika pahasti ristiriidassa noiden geologisten kuvausten kanssa on ilmastotietelijöiden tulevaisuuden kuvaukset, jos hiilidioksidipitoisuus kohoaisi lähemmäksi muinaisuuden ”paratiisillisia” lukemia.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s