Hylkäämmekö niin rakkaaksi käyneet 2 °C?


Tieteellisiä tutkielmia julkaiseva Nature-lehti on julkaissut David G. Victorin ja Charles F. Kennelin ilmastopoliittisen kommentin(Linkki). Kommenttiartikkelin otsikko kertoo, että 2 °C lämpenistavoite tulisi hylätä ilmastopolitiikassa.

Kuva 1. Lämpömittari. Alkuperäislähde: Wikipedia/Nino Barbieri

Kuva 1. Lämpömittari. Alkuperäislähde: Wikipedia/Nino Barbieri

Em. artikkelin sisältö kertoo sitten muunmuassa, ettei globaali keskilämpötila ole juuri kohonnut 15 vuoteen, mutta asetettu 2 °C:een tavoite on epäkelpo siksikin, että se tullaan ylittämään. Toisekseen kirjoittajat kertovat, että on valittu väärä osoitin ilmastonmuutoksen uhalle. Lämpömittari ei siihen ole niin sopiva kuin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja merien lämpösisällön mittaus.

En tokikaan voi täysin tyrmätä Naturen julkaisemaa mielipidekirjoitusta, sillä olenhan itsekin 14.6.2014 kirjoittanut aiheesta otsikolla ”Väärä suure!”.

Täydennän aluksi hieman tuota 2 °C:een historiaa, sillä Vanhasen hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen kertoo elokuussa 2008(LinkkiPDF), että:

Euroopan unioni asetti vuonna 1996 tavoitteeksi rajoittaa maailman lämpeneminen enintään kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna.

Ei mahda mitään, että n. 10% osuudella maailman menon määrääminen on napoleonkompleksin merkki. Napoleon oli toki eurooppalainen hänkin.

Blogistin Brad Plumerin tietojen mukaan Saksa ja erityisesti Angela Merkel olisivat kahden asteen alullepanijoita(Linkki). Natureen kirjoittanut Victor mainitaan tässäkin blogissa.

WUWT-blogin Watts ei paljoa otsikkoa enempää kommentoi artikkelia(Linkki). Vaan aktiivisempien blogien kulta vaskataankin kommenteissa. Näin minulle kertoi Veikko ja toivoisin samaa omalle blogillenikin.

The Guardian on huomannut Naturen artikkelin ja yrittää osaltaan tuoda kahta astetta puoltavaakin näkemystä esille(Linkki). Joskus aiemmin The Guardian on kertonut (Linkki), että 2 °C on liian suuri lisäys lämpötilaan(Linkki).

Mitäpä sitten? Esimerkiksi Suomen uuden ilmastolain aihio mainitsee perusteluissaan EU:n asettaman kahden asteen tavoitteen.  Enkä ole vielä havainnut, että EU:n puolelta olisi myönnetty tätäkään tehtyä tyhmyyttä.  Jos tavoitetta vaihdetaan yleisölle epämääräisempään hiilidioksidipitoisuuteen ja merien lämpösisältöön, samalla jouduttaneen lisäämään motivointia entisestään ja lisäksi selittelemään sitä, miksei aiemman väärän tavoitteen vuoksi menetettyjä miljardeja saadakaan takaisin.

Hiilidioksidipäästöjen kasvu on edennyt aika lailla suuripäästöisimpien ennusteiden mukaisesti. Tämä tarkoittanee myös sitä, että jos ilmakehän CO2-pitoisuudelle asetetaan jokin tavoiteyläraja, niin se pitäisi asettaa paljon korkeammalle kuin vallitsevan käsityksen mukaan on kahden asteen säteilypakotevaikutuksella mahdollista.  Tai sitten on taas edessä maalitolppien siirto, kun hiilidioksidin yläraja ylitetään. Sitä mahdollisuutta tuskin harkitaan, että koko CO2-hypoteesi on väärin rakennettu.

Eiköhän se Pariisissakin mene niin, että jatketaan vaan tieteellisesti hataran, mutta ilmastopoliittisesti lukitun lämpömittarin ja niiden kahden celsiusasteen kanssa?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s