Mitä kuuluu jääkarhuille?


Kuva 1. Lumihanhia matkalla munintapaikoilleen.

Kuva 1. Lumihanhia matkalla munintapaikoilleen.

Jääkarhut ovat olleet ilmastonmuutoksen tunnuseläimiä(Linkki). Kukapa ei olisi nähnyt kuvaa jääpalalla keikkuvasta jääkarhusta? Niiden uhanalaisuusluokka on tilassa vaarantunut(VU). Kun huomioi jääkarhun varsin erikoistuneen ja luontaisesti vaihtelevan elinpiirin ja rajallisen luontaisen ravinnon tarjonnan, on minulle hieman epäselvää, voisiko jääkarhu edes koskaan päästä luokkaan elinvoimainen. Kaiken kukkuraksi jääkarhu lienee ”vain” ruskeakarhun (Ursus arctos) eräs muunnelma(Linkki).

Kuva 2. Jääkarhu elementissään.

Kuva 2. Jääkarhu elementissään.

Jääkarhupopulaatioiden tilanteesta saa vaihtelevaa tietoa. Arktisiin eläimiin perehtynyt eläintieteilijä Susan Crockford näkee tilanteen tarkempien tilastojen ajanjaksolta suhteellisen muuttumattomana(Linkki). Ehkä enemmän valtavirtaa edustava näkemys huomioi ilmastonmuutoksen tulevaisuudessa aiheuttamat vahingot ja on synkempi(Linkki). Uskottavuutta noista toiselta lähteeltä ehkä syö suora rahankerjäys, joka loppuisi, jos kantaansa joutuisi vaihtamaan.

Eräs esitetty uhkatekijä jääkarhuille on merijään väheneminen ja tämän seurauksena norpan saalistamisen vaikeutuminen. Tuo asia saattaa olla vielä vähän huonosti tutkittukin, mutta ainakin yksi runsaahko kesäravintolähde on löytynyt jääkarhuille Hudsonin lahden länsirannalla: lumihanhien munat(Linkki). Lumihanhet ovat lisääntyneet aivan vaivaksi asti, niin että herkkä arktinen kasvipeite on tuhoutunut lumihanhien pesimäalueilta. Varsinaisia hanhipaisteja jääkarhut saanevat harvoin, vaikka niinkin väitetään.

Toinen esitetty väite on, että jääkarhujen eräät osapopulaatiot ovat kutistuneet. Mikseipä kanta vähän vaihtelsikin, mutta eräs selitys osapopulaatioiden vaihteluille saattaakin olla se, että jääkarhut vaeltavat pitkin arktista rannikkoa(Linkki), eivätkä pysy niille määrätyissä ruuduissa.

Kuva 3. Jääkarhun taljoja.

Kuva 3. Jääkarhun taljoja.

Arktisen alueen kansoilla on ollut perinteenä hyödyntää kaikki tarjolla olevat resurssit, joista jääkarhu on merellisissä asuinympäristöissä muodostanut osansa, kuten kuva 3 kertoo. Ei ole juurikaan syytä uskoa, että tämä perinne loppuisi ainakaan jääkarhujen sukupuuttoon. Onhan jääkarhut kokeneen nykyistä suurempiakin merijään laajuusvaihteluja. Toisekseen arktisen merijään väheneminen on ainakin hidastunut joidenkin viime vuosien aikana, jos ei kokonaan pysähtynyt. Olennaisimpana keskitalven aikana jäätä on aina ollut rannasta rantaan.

Jääkarhuille kuuluu toistaiseksi hyvää. Toivon näiden terveisten ilahduttavan kaikkia jääkarhuista huolestuneita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s