Muoviroskat uhkaavat kaikkia elollisia?


Kuva 1. Merivirtojen muodostamat pyörteet. Lähde: Wikipedia

Kuva 1. Merivirtojen muodostamat pyörteet. Lähde: Wikipedia

Kukapa meistä ei oli kuullut Tyynenmeren muovijätelautasta tai merien jätepyörteistä(Linkki)?  Noin 12 vuotta vanha José G.B Derraikin katsaustutkielma kertoo monipuolisesti muovin haitoista merellisille eliöille(Linkki). Em. katsaus esittää mm. tapausselostuksia muovituotteisiin kuolleista merinisäkkäistä ja viittaa tutkimuksiin, joissa on selvitetty miten linnun valikoivat syömänsä muoviesineet. Itse kiinnitin erityistä huomiota siihen, että isoliitäjät olivat saanee elimistöönsä PCB-yhdisteitä nielemistään muoviesineistä ja että tämä Ryanin havainto oli tehty jo 1988. Monet hydrofobiset ympäristömyrkyt (esim. PCB) voivat konsentroitua merivedestä siinä kelluvaan muoviainekseen jopa miljoonakertaisesti(Linkki). Kuvassa 1 näkyy merivirtojen muodostamat pyörteet, joihin kelluva aines merissä kerääntyy.

Epätoivon pahimmalla hetkellä tulikin sitten uusi tutkimustulos (Linkki): 99% mereen joutuneesta muovista on hävinnyt. Tämä on sikseen hämmentävä tulos, että pelottelijat joutuvat miettimään, mitä vaaraa kadonneesta muovista voikaan olla. Herää kysymys, että oliko tämä muoviuhka sittenkin vain uusi harsuunnuttava happosade(Linkki)? Ei varmaankaan kokonaan. Muovimateriaali on surmannut merieläimiä mekaanisesti, lintujakin ehkä jopa enemmän kuin tuulivoimalat.

Mitä sitten tapahtuu ja mihin muovi häviää meristä? Sitähän pitää varmaan vielä tutkia, mutta esitän tässä veikkauksia. Ensiksikin meristä löytyneet muoviainekset ovat pääosin polyeteenin eri muotoja ja polypropeenia(Linkki). Miksi näin? Tähän on mielestäni kaksi syytä: fysikaalinen ja kemiallinen. Fysikaalinen syy on se, että mainitut muovilaadut ovat yleisistä laaduista ainoat, joiden tiheys on merivettä vähäisempi, eli ne kelluvat vaikka miten silppuna. Toisekseen nämä muovilaadut absoboivat heikoimmin UV-valoa, jolloin niiden valokemiallinen hajoaminen on hitainta. Koska polyeteenin osuus meriin joutuvasta muovista on varmasti yli 1%, tämä uppoamisselitys ei yksin riitä kuvaamaan koko merien muovikatoa.

Kun muovin määrää on pyritty analysoimaan avomereltä, on eräs häviämistapa jäänyt näkymättömiin: ajautuminen rantaan. Kuva 2 kertoo, että polystyreenikin voi poistua merestä rantaan ajautumalla, vaikka sen tiheys onkin uppoamiseen rittävä. Polystyreenistä kun yleisesti valmistetaan tuote, jonka rakenteessa on kaasua. Ennen kappaleen hajoamista tuuli ehtii painaa sen maalle. Tämä sama koskee myös mm. PET-muovisia virvoitusjuomapuolloja.

Kun sitten vaikkapa linnut syövät muovinkappaleita, niin näistä osa ulostuu takaisin mereen. Hyvässä lykyssä muovi painuu tässä pohjasedimenttiin. Ja sinnehän joutuu sitten suurin osa mahdollisesti muoviin kertyneistä ympäristömyrkyistäkin. Kukaan ei vain kehtaa kertoa, että muoviroskat puhdistavat merta saasteista. Osa linnuista toki kuoleekin muovin ylensyöntiin. Näissäkään tapauksissa ei ole mitenkään varmaa, että muovi pääsisi ravintoketjuun ylemmäksi. Siinä tapauksessa, että pienen saaliseläimen suoliston muovit joutuvat isomman petoeläimen suolistoon, on todennäköisintä, että ne ulostuvat pois ylenevästä ravintoketjusta.

Kun muovia on kertynyt riittävästi johonkin kohtaa merta, on siitä mahdollisuus muodostua ekosysteemin osa yksisoluisille eliöille(Linkki). Jos meressä olisi vain yksi muovikassi neliökilometrille, ei yhdelle kassille osuneet ”muovinsyöjät” kovinkaan todennäköisesti pääsisi hyötymään toisesta kassista. Riittävä muovimateriaalin tiheys siis suosii ”muovinsyöjiä”. Tämä lienee myös merkittävä tekijä muovin hävikissä meristä, vaikkei suoraa näyttöä olekaan häviämisen kiihtymisestä.

Uppoamattomien polyeteeni- ja polypropeenimuovien osalta olen valmis lyömään vetoa, ettei niitä syövät bakteerit tuota lisää myrkyllisiä yhdisteitä mereen ainakaan muovimateriaalista. Mahdollisesti merestä muoviin kertyneet ympäristömyrkyt voinevat vapautua, mutta siinähän ei tule mitään lisäystä kokonaisuuteen. Pehmittimiä ei yleisesti käytetä näissä muovilaaduissa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?  Onhan muovimateriaali tietenkin luontoon kuulumatonta ainesta, jos vaikkei maailmanloppu siitä johdukaan. Siksi jokainen ihminen voi ensiksikin omalla roskaamattomuudellaan varjella luontoa. Toisekseen esimerkiksi niin mainioiden muovikassien ja -pussien kierrätystä voitaisiin kehittää. Pakkaukseen olisi vaikkapa painettu viivakoodi ja pakkaus palautettaisiin virvoitusjuomapullojen tapaan.

Entä ilmasto?  Siitä ei tässä ole juurikaan puhetta, vastaa kyselyyn!

Kuva 2. Polystereenimöykky meren rannalla Japanissa. Lähde: Wikipedia

Kuva 2. Polystereenimöykky meren rannalla Japanissa. Lähde: Wikipedia

Linkkejä

Tässä ei ole toistettu leipätekstissä esiintyneitä linkkejä!

http://plastic-pollution.org/(Linkki) Asiaan vihkiytyneiden infosivu runsain rantakuvin.

http://www.natureworldnews.com/articles/7033/20140513/plastic-pollution-threatening-seabirds.htm (Linkki) Lyhyenkö tuore uutinen Välimeren lintujen muoviongelmista.

http://www.talouselama.fi/uutiset/minne+miljoonat+tonnit+muovijatetta+katoavat+merista+saattaa+muokata+maailman+suurinta+ekosysteemia+ennen+kuin+huomaammekaan/a2255874(Linkki) Lyhyt, mutta uhkakuvia tihkuva uutinen muovihävikistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s