Hillitsevää takaisinkytkentää pukkaa puolikuivilta mailtakin

Kuva 1. Aineistolähde: NOAA

Uusi Poulterin ja kumppaneiden tutkimus (Linkki) vahvistaa osaltaan jo 16.4 kirjoittamassani blogissa kerrottua havaintoa kuivien maiden hiilinielujen avautumisesta(Linkki).  Nyt kerrotaan, että vuosittaisesta hiilen vaihtelusta on aiemmin uskottua isompi osa kuivien maiden ekosysteemien varassa, kuten Science Daily tutkimuksen uutisoi(Linkki). WUWT kertoo, että tämä tutkimus panisi jopa pitkäaikaiset CO2-ennusteet uusiksi(Linkki).

Annetaanpa tässä välissä puheenvuoro HotWhopper-nimimerkkiä käyttävälle ”täti Tomeralle”, joka pitää omaa blogiaan Anthony Wattsin kyttäämiseksi. Hän tuo kauniisti esille sen(Linkki), miten paljon Australia on vihertynyt sateisena kautena 2009…2010. Sen lisäksi hän vähemmän kauniisti kertoo, että Watts on ylitulkinnut CO2:n sitoutumisen globaalia merkitystä.

Kuva 1 kattaa ilmakehän hiilidioksidin mittauksien osalta mainitun Australian sadekauden. Se ei ole aiheuttanut niin suurta hiilen sitoutumista, että käyrään olisi tullut isompaa pykälää tai peräti suuntauksen kääntymistä.  Nythän onkin jo uutisoitu 400 ppm:n ylittymisestä, eli ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vähäinen, mutta edelleen melko tasaisesti kohoamassa.  Itse Poulterin ja kumppaneiden tutkimuksen pääväite olikin, että noista vuosittaisista ”hampaista” puolikuivat maa-alueet aiheuttavat merkittävän osan, suuremman kuin aiemmin on uskottu.

HotWopper saanee puolipistettä kritiikistään, mutta Watts ei välttämättä ole täysin väärässä hänkään, siihenhän viittasin jo alussa linkittämällä tutkimukseen, jossa autiomaiden hiilinielut ovat havaitusti tehostuneet. Hiilen pitempiaikainen sitoutuminen ”kuivikoille” ei vielä ole globaalisti kovin merkittävää, mutta jos sateisuus jatkuu, niin myös monivuotiset ja massiivisemmat kasvit, lähinnä puut ja pensaat, laajentanevat levinneisyysaluettaan noille aiemmin liian kuiville maille.  On siis olemassa vakava uhka, että ilmastonmuutos aiheuttaa autiomaiden vihertymistä useammalla mantereella.