Satelliittimittauksissa sattuman satoa


Amazonin alajuoksua. Lähde: Wikipedia/NASA Rajaus: RJ

Kuva 1. Amazonin alajuoksua. Lähde: Wikipedia/NASA Rajaus: RJ

Satelliittimittauksista on minun mieleeni pesiytynyt käsitys erehtymättömyydestä. Tähän on muutamia syitä. Yksi niistä on se, ettei ole ollut esillä isompia satelliittimittausten virheitä. Toinen sitten se, että satelliitti on ikäänkuin inhimillisen erehtyväisyyden yläpuolella ja sillä on kokonaiskuva asioista, kun maanpäälliset mittaukset ovat aina rajallisia paikallisina. Niinpä hurrikaanien ja merijään satelliittiseurantaa olen pitänyt, ja edelleenkin pidän, luotettavampana kuin aiempaa satunnaista paikallishavainnointia.

Mutta tarkemmin ajatellen satelliittimittauksetkin ovat inhimillistä toimintaa, johon mahtuu inhimillisiä virheitäkin. Uusi tutkimus kertoo(Linkki), ettei metsien hiilivarantojen arvionti satelliiteista ole lähellekään ilmoitetun 5% virheen sisällä, vaan virheet ylittävät kevyesti 25% suuntaan tai toiseen. NewScientist otsikoi tutkimusuutisensa tylysti, etteivät satelliitit voi mitata metsien hiilivarantoja(Linkki). Hiilikierron tarkka tunteminen olisi varmaan hyväksi ilmastonmuutoksenkin ennustamisessa, jos haluaisi tehdä osuvia ennusteita.

Wikipedia kertoo(Linkki), että kaukokartoitusta satelliiteista (RS) on pidetty merkittävänä menetelmänä sademetsiä koskevan tiedon hankinnassa. Nyt siis osoittautuu, ettei näihin tietoihin ole luottamista. Ehkä vähän noloa, mutta aina on niitäkin, jotka nauravat koko matkan mennessään pankkiin. Meille muille jää laihaksi lohduksi hokema, että tiede korjaa itse itsensä. Kukaan ei puhu korjauskustannuksien kustantajista mitään.

Advertisements

2 responses to “Satelliittimittauksissa sattuman satoa

  1. Jos metsien mittaustarkkuus on tuota tasoa, mitä mahtaa olla merenpinnan korkeuden mittaustarkkuus?

    Tykkää

    • Suoraanhan merenpinnan mittaustarkkuutta ei tästä tutkimuksesta voi päätellä, mutta ainahan on aihetta epäillä. Kummasti nimittäin kulmakerroin muuttui satelliittimittausten alkamisaikoihin. Voisi olla menetelmävirhe?
      Esimerkki satelliittimittausten toisensuuntaisesta vaikutuksesta ”kulmakertoimeen” on pyörremyrskytilastot. Niissä oli nousua lentoliikenteen vilkastumisaikaan, vaan kattavien satelliittimittausten aikakaudella hurrikaanit ja muut merelliset pyörremyrskyt ovatkin lopettaneet noususuuntauksensa. Vaihtelua toki on. Nyt näyttäisi IPCC:kin havainneen jotain tämänsuuntaista.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s