Hiilen kierrossa, jota kuva 1 pyrkii esittämään, ei ole vieläkään kaikki osatekijät tarkasti määritettyjä. Puhumattakaan, että sitä kyettäisiin kovin hyvin ennustamaan olosuhteiden muuttuessa. Kaksi tuoretta tutkimusta kertoo, miten pitempiaikaiset hiilidioksidiennusteet ovat menossa enemmän tai vähemmän pieleen. Ensiksikin autiomaiden ekosysteemien hiilinielut näyttäisivät avautuvan hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa(Linkki). Toisekseen maaperämikrobit saattavatkin toimia säästeliäästi lämpötilan kohotessa, eikä niiden tuottama hiilidioksidimäärä lisäänny aiemman ennusteen mukaisesti(Linkki). Tämä tulos on tosin saatu mallintamalla, joten siihen ei voine luottaa ihan yhtä paljon kuin kokeellisesti saatuun tulokseen.
Kuvasta 2 näkyy, että ilmakehän hiildioksidipitoisuus kohoaa vuodenaikasykkeellä ja melko helposti seuraaviksi vuosiksi ennustettavalla tavallakin. Tuoreet tiedot kertovat, että 400 ppm onkin jo ylitetty päiväkohtaisesti Mauna Loalla(Linkki). Edellä mainitut tiedeuutiset siis puhuvat lähinnä siitä, että katastrofiennusteisiin voi suhtautua pienin varauksin. Siihen on silti hyvä varautua, että olemme kaikki kuolleita sadan vuoden päästä.
Iloista pääsiäistä lukijoilleni. Toivottavasti palaamme asiaan tauon jälkeen.
TykkääTykkää
Verojen maksu ja kuoleminen ovat kaksi ainoata pakkoa edelleen…
Sadan vuoden päähän meidän ei tarvitse ilmeisesti mennä, sillä ”tieteellinen virstanpylväs” lienee vuosi 2050, johon mennessä hiilidioksidipäästöt IPCC:n mukaan pitäisi pudottaa vuoden 19XX tasolle! Mistä tämä vuosi 2050 on oiken otettu deadlineksi?
Tuo vuosi 2050 on muutenkin merkillinen, kun sille pystytään antamaan kymmenesosan tarkkuudella lämpötila, mutta vielä maanantaina ei pystytty ennustamaan tulevan pääsiäisen säätä!
TykkääTykkää