Unohdettu meren emissiivisyys


Vallitsevaa CO2-vetoista ilmastoteoriaa kumoavia ja myös täydentäviä hypoteeseja löytää netistä niputtain. Kaikki ne tuskin ovat ihan täysin päteviä, vaan seassa saattaa olla joitain unohdettuja töitä, joilla olisi oikeastikin käyttöä vaikkapa ilmastomalleja rakennettaessa. Erääseen tällaiseen ehdokkaaseen törmäsin vast’ikään. Se on vuonna 2006 Santa Fen ilmastotieteellisessä kokouksessa esitetty Hartwig Volzin hypoteesi (LinkkiPDF). Sen perusidea on meren muuttuva emissiivisyys ε tuulisuuden vaihdellessa ja tämän aiheuttama ilmastonmuutos poistuvan säteilymäärän vaihdellessa. Hän löysi myös paleoklimatologista tukea hypoteesilleen.

Ja sitten? Ei mitään, ei niin mitään. Volz ei ole julkaisut hypoteesiaan vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa, mutta eipä tätä hypoteesia ole torjuttu muuten varsin rikkaassa ”denialistitorjunnassa”, jota netistä löytyy. Syitä en ala arvailemaan.

Volzin hypoteesi ei varsinaisesti ole CO2-teorioita kumoava, vaan täydentävä. Esimerkiksi kun nyt ainakin jotkin mallit osoittavat merien tuulisuuden lisääntyneen, niin valtavirta voisi lisätä tämän rikkana rokkaan selittäessään, miksi pintalämpötilaennusteet ovat menneet pieleen. Kuvan 2 tuulisuusmallihan (LinkkiPDF) kertoo tuulien lisääntyneen merillä, jos kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa onkin ollut tuulisuuden väheneminen maissa.

Tuulisuusmalli

Kuva 2. Lähde: GEOPHYSICAL RESEARCH LETTERS, VOL. 39, L11701

Että tämmöinen tapaus tällä kertaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s